Made for Professionals
 
 
Biobe Oy > Tuotteet > Suodattimet
Hae sivustosta
viiva
 

Eri suodatinluokkia varten on kehitetty erilaisia testausmenetelmiä suodatinten erilaisen erottelukyvyn ja siitä johtuen eri käyttöalueiden vuoksi. Perussuodattimet ja hienosuodattimet testataan DIN 24185 mukaisella testimenetelmällä.

 

Karkeat suodattimet (G1-G4)
- prosenttiluku kertoo, kuinka suuri osa testissä käytetystä hiukkasmassasta on jäänyt suodattimeen. Korvausilmaventtiilien karkeasuodattimen olisi hyvä olla vähintään G3-luokkaa.
G2 >= 65%
G3 >= 80%
G4 >= 90%

Suodatinluokkiin G1 – G4 kuuluvat perussuodattimet testataan syöttämällä synteettistä pölyä ja testistä saadaan selville gravimetrinen punnituserotusaste.

 

Hienosuodattimet (F5-F9)
- prosenttiluku kertoo kuinka suuri osa yli 0,4 mikrometrin kokoisista hiukkasista
(1 µm on millin tuhannesosa) on jäänyt suodattimeen.

F5 >= 40%
F6 >= 60%
F7 >= 80%
F8 >= 90%
F9 >= 95%

Suodatinluokkien F5 – F9 hienosuodattimista testataan pölytäpläerotusaste käyttämällä luonnollisia aerosoleja eli käsittelemätöntä ulkoilmaa. Testissä määritetään suodattimen pölytäpläerotusaste siten, että testattavan suodattimen edestä ja takaa otettu samansuuruinen ilmamäärä johdetaan testisuodatinpaperin läpi.

Pölytäpläerotusasteen määräämistä varten verrataan keskenään ilmamääriä, jotka tarvitaan saman värjäytymisasteen aikaansaamiseksi testisuodatinpaperissa leijusuodattimien testissä määritellään suodattimen punnituserotusaste eli läpäisevyys noin 0,3 mikrometriä halkaisijaltaan olevilla hiukkasilla.

 

Elektrostaattiset HAF-suodattimet

HAF-suodattimet keräävät tehokkaasti ilman allergeeneja tukkeutumatta ja ilmamäärien kärsimättä. Materiaalina on synteettinen, erittäin tehokas HAF (High Air Flow) -kennosto. HAF-suodatin suodattaa jopa 90 % siitepölystä. Uuden teknologian ansiosta korvausilman määrä pienenee vain 5-10 % tavanomaisiin rakoventtiilin karkeasuodattimiin verrattuna. Perinteiset tehosuodattimet pienentävät ilmamääriä yli 60 %, jolloin korvausilma alkaa tulla sisään hallitsemattomasti rakenteiden, kuten esim. postiluukun kautta.

Koska HAF-suodatin on elektrostaattinen, sen suodatusteho muuttuu käytön aikana siihen kertyneiden hiukkasten koon ja suodatusolosuhteiden mukaan. Siksi se tulisi vaihtaa puhdistamisen sijaan. Mikäli suodatin halutaan imuroida vaihtamisen sijaan, on huomioitava, että sen suorituskyky ei palaudu alkuperäiselle tasolle. 

Suodattimen vaihtoväli riippuu käyttöolosuhteista. Suositeltava vaihtoväli on 1-2 kertaa vuodessa, mieluiten ainakin keväällä ennen siitepölykauden alkua.


 

 

Ilmansuodattimien luokitus suodatusasteen mukaan

 

EN 779 Erotuskyky % EUROVENT 4/5
G1 60 ÷ 65 EU1
G2 70 ÷ 80 EU2
G3 80 ÷ 85 EU3
G4 85 ÷ 95 EU4
F5 50 ÷ 55 EU5
F6 60 ÷ 65 EU6
F7 80 ÷ 85 EU7
F8 90 ÷ 95 EU8
F9 > 95 EU9
H10-14,
U15-17
Erotuskyky part.
0,3 µ m %
EUROVENT 4/4
EU10-14

 

 

Hiukkaskokotaulukko


 

EN 13779 -standardin mukaiset suositukset

SFS-EN 13779 -standardin tarkoituksena on luoda miellyttävä ja terveellinen sisäympäristö kaikkina vuodenaikoina hyväksyttävin asennus- ja käyttökustannuksin. Standardi on nyt otettu käyttöön kaikkien EU-maiden kansallisissa normistoissa. Siinä on tietoja myös ilmastointijärjestelmien ilmansuodatusvaatimuksista, joiden avulla hyvä sisäilman laatu (IAQ) on saavutettavissa erilaisissa ulkoilmaympäristöissä.

Ulkoilma luokitellaan kolmeen eri kategoriaan. Luokassa ODA 1 ilma on melko puhdasta joitakin tilapäisiä epäpuhtauksia, kuten siitepölyä lukuunottamatta (esim. maaseutuympäristö), kun taas luokassa ODA 3 ilma sisältää suuria kaasu- ja/tai hiukkasmaisia epäpuhtauspitoisuuksia. Se, mitä yleisesti kaupungeissa pidetään "normaalipitoisuutena", on ulkoilmaluokitusten yläalueella eli luokassa ODA 3. Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteeksi, että PM10-kokoisten hiukkasten vuosittainen keskiarvo olisi enintään 40 µg/m3. Tätä tavoitetta ei vielä ole saavutettu. Useimmat eurooppalaiset viettävätkin suurimman osan ajastaan ulkoilmanluokassa ODA 3. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että riittävän hyvä ilmansuodatus on erittäin tärkeää terveyden näkökulmasta.

Uudessa normissa sisäilman laatu luokitellaan asteikolla IDA 4 (heikko-) ... IDA 1 (hyvä ilmanlaatu). Perinteinen, mutta käyttökelpoisuudeltaan rajallinen menetelmä sisäilman laadun määrittämiseen on hiilidioksidipitoisuuksien tutkiminen. Hiilidioksidia (CO2) on uloshengittämässämme ilmassa. Sen määrä ilmaisee jotain ilmastointijärjestelmän tehokkuudesta, mutta ei anna yksiselitteistä arvoa ilman laadulle. Toinen perinteinen tapa on määrittää kunkin tilassa oleilevan henkilön tarvitsema ulkoilman määrä. Tällaisia arvoja käytetään usein järjestelmän mitoituksessa esim. rakentamismääräyksissä.

Seuraavassa taulukossa esitetään tyypillisiä hiilidioksidipitoisuusalueita ja suositeltavat ulkoilmamäärät, joilla on saavutettavissa eri luokkien mukainen sisäilman laatu. Kumpikaan näistä menetelmistä ei kuitenkaan ota huomioon niitä kaasu- tai hiukkasmaisia epäpuhtauksia, joita tulee rakennukseen tuloilman mukana eikä myöskään rakennusten sisällä syntyviä mahdollisia epäpuhtausemissioita (esim. materiaaleista johtuvat ja/tai kemiallisisa reaktioissa syntyvät molekyyliepäpuhtaudet).

 

Sisäilman laatu (IAQ)

 

Kategoria Kuvaus CO2-pitoisuus Ulkoilmamäärä m3/h/hlö
IDA 1 korkea sisäilman laatu (IAQ) ≤ 400 > 54
IDA 2 keskihyvä sisäilman laatu (IAQ) 400-600 36-54
IDA 3 kohtalainen sisäilman laatu (IAQ) 600-1000 22-36
IDA 4 alhainen sisäilman laatu (IAQ) > 1000 < 22

 

Suodatinten EN 13779 -standardin mukaiset suositukset

 

Ilmanlaatu
IDA 1
IDA 2
IDA 3
IDA 4
ODA 1
F9
F8
F7
F6
ODA 2
F7/F9
F6/F8
F6/F7
G4/F6
ODA 3
F7/F9
F8
F7
F6
ODA 4
F7/F9
F6/F8
F6/F7
G4/F6
ODA 5
F6/GF/F9
F6/GF/F9
F6/F7
G4/F6

 

 

 

 

 
© Biobe Oy
etusivulle etusivulle